...

Anteeksi pieni tauko..

Hmm.. Onko musta mihinkään? Onko enää mitään järkee missään?
Nii'in.. Tänään mietin ja pähkäsin pääni puhki että miks kukaan ei haluu ajatella mua "roolimallinaan" ja vastaushan tuli sitten huomaamattani yhdessä keskustelussa.. Koska kukaan ei halua olla kun mä..
Mutta miks niin? No niitä syitähän on monia.. Mutta tuli tosiaan aika arvoton ja väärä olo.
Ja sehän siis meni niin, että olin laittanut tietynlaisen kuvan instagramiin ja tässä keskustelussa sitten eräs tyttö sanoi että ei olisi ikinä laittanut sellaista kuvaa mihinkään. Serkkuni sitten sanoi että hän ei olekkaan minä. Ja tyttö vastasi ettei onneksi ole.

Hmm.. Vähän rupesi todellakin harmittamaan. On ollut tunteet reippaasti koetuksella jo monta päivää ja meinaan jo ihan pienten asioiden takia ruveta pillittämään ja oli aikamoinen työ pitää itteni kasassa kun luin noi viestit... Vaikka normasli tilassa en ehkä ois ees aatellu sitä kauheena asiana, mut tossa tosiaan meni tosi tiukille..

Ja enpä ole pystynyt koulussakaan kauheemmin käymään ahdistuksen takia. Vaikka haluisin niin en vaan pysty lähtemään aamulla kouluun...

En enää tiiä...

En enää tiiä yhtään mitä tehdä.
Olo on niin hirvittävä ja ahdistunut koko ajan, vaikka saan koko ajan enemmän apua..
Tänään päivällä juttelin vanhempieni kanssa tietyistä asioista ja se sai mun olon vielä huonommaksi..
Ja psykologin kanssa juttelu vaan tuntuu pahentavan asioita!
Nykyään oon vaan niin hirvittävän vihainen koko ajan, ja kerran jopa menetin malttini opettajan seurassa ja tiuskin ja vähän äksyilin hänelle. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että hän mollasi minut totaalisesti lyttyyn ja huusi minulle.. Sanoi myös että minulla on asenne ongelma, johon minun tulisi kiinnittää huomiota..
Ja siinä hetkessä kun mun päässä 'kilahti' niin kun niitä 'tappo kohtauksien' kuvia alko ryöppyämään mun silmiin ja päähän, niin mä oikeasti halusin tappaa sen ihmisen.
Toki sen jälkeen kadun ajatuksia. Mutta silti se kalvaa mua...

Sen jälkeisen tunnin ajan mietin monenlaisia tapoja tehdä kyseisestä ihmisestä loppu, ja miten mä voisin kiduttaa häntä tai tehdä hänen olonsa ylettömän syylliseksi..

Mikä mua vaivaa?

Tuntuu että jos en ite haluu tappaa itteeni, niin tää kaikki muu tekee musta lopun!

Ei.

Ei.
Helppo sana sanoa, mutta sen takana piilee niin monia tunteita...
Voi olla, surullinen ei, vihainen ei, iloinen ei tai vaikka hämmästynyt ei.. Tai ihan mitä vaan. EI -voi piilottaa monia tunteita niinkuin Olen ok:kin... Pistää miettimään...
Myös Ei -sanan eri muodot piilotavat monesti taakseen useita asioita. Sitä vain ei kovin moni mieti.

Minä itse voisin vaikka sanoa:
"En jaksa enää."
Tähän pieneen lauseeseen voi liittyä niin paljon mielipahaa että monikaan ihminen ei sitä tajua.
Ihmiset varmaan ajattelisivat lauseen niin että olen väsynyt ja minun pitää levätä.
Mutta totuus on että en välttämättä tarvitse lepoa, vaan olen jo väsynyt ja kyllästynyt elämään.

Helppo sanoa, mutta kantaa paljon taakkaa.

I CAN not..

Mä en pysty syömään.. Mä en pysty nukkumaan enkä nukahtamaan, mä en pysty lukemaan, kirjoittamaan enkä piirtämään. Hädintuskin pystyn tähänkään...

Mä haluan pystyä syömään.. Mä haluan pystyä nukkumaan ja nukahtamaan, mä haluan pystyä lukemaan, kirjoittamaan ja piitärtämään. Mä haluan pystyä tekemään tämän...

Viimeyönä en nukkunut puoltatuntia enempää, vaikka otin unilääkkeeni. Aamulla mä en voinut syödä enkä juoda muuta kun vettä (en koko päivänä ), vaikka kerrankin halusin. Mä en oo lukenut  yhtä ainuttakaan sanaa, vaikka oisin halunnut. Kaikki normaalitkin jutut tuntuu niin saavuttamattomilta.. Mä oon vaan maannut mun huoneessa, välillä sängyllä ja välillä lattialla. Muuhun en oo pystynyt, vaikka oisin halunnut...
On ollu vaan sellane tunne, et mikään ei onnistu vaikka kuinka haluisin edes yrittää. Ja välillä päässä on käynyt pakonomaisesti ajatuksia itsemurhasta. Vaikka en oo halunnut sitä, se niinku vaa on tullu, pakottautunu mun mieleen..

Ja nyt kun mietin huomista päivää ni tekis mieli vaan kuolla pois.. Mä en jaksais lähtee johonkin psykologiselle polille valittamaan mun ongelmista kun ei ne ees tee asialle mitään... Se vaan istuu ja välillä kyselee jotain jonka vastausta ei tajuu tai johon mä en osaa vastata... It's wrong.. Tällä hetkellä syömättömyys kuulostaa ihan kivalle.. Kun miettii, että jos en syö ni laihun ja lopulta kuihdun olemattomiin.. Mut seon liian hidasta...

En oikee enää tajuu ittekkää et miks vaivaudun yrittämään...

Veriset seinät

Taas pienen toivon häivähdyksen jälkeen alkoi se liiankin tuttu alamäki... Musta tuntuu taas, että kaikki menee päin peetä. Ja että minä olen syypää kaikkeen. Just tällä hetkellä tekisi mieleni vetästä ranteet auki ja valuttaa itteni tyhjäks!
Ja koskaan ennen mä en oo tuntenu olooni näin 'murhan himoiseksi'. Eli en oo ikinä tahtonu tappaa itteeni niin paljoo, kun just nyt haluisin...

Mä teen kaiken väärin ja kaikki on mun syytä. Sit kun itse tiiän tehneeni väärin, mua vaa ruvetaan syyllistämään enemmän. Tungetaan niin syvälle sinne maan rakoon kun ikinä voi! Ja sitten nauretaan ja sanotaan et miten idiootti ja surkimus oon. Ja kuinka mun täytyskin tuntee itteni täydeks paskaks!

Aaargh!!!
Tappakaa mut!

Nii ja toivoisin jonkin näköistä järkeä seuraaviin:
Aina kun oon ruvennu tuntemaan itteni ärtyneeks ja vihaseks tai ahdistuneeks (eli melkein koko ajan) mä oon ruvennu näkeen sellasia kuvien välähyksiä, joissa mulla on aina puukko kädessä ja se tuetty mielihyvän tunne kasvoilla ja seinät ja mun kasvot on täynnä verta ja veriroiskeita. Ja aina mun edessä on kuolleena/kituvana se henkilö, joka mua just sillä hetkellä ärsyttää. Ja aina kun kyseessä on mun perheen jäsen, mun eessä makaa kuolleena minä itse. Se hauraampi versio musta.

Ne näkyy aina sellasina sekunnin välähyksinä mun silmissä, jonka aikana mä en nää muuta kun sen. Ja periaatteessa se on se sama tilanne missä mä sillä hetkellä oon, mutta ns. tulevaisuudessa.

Ja nyt ihan viimeisimpinä kertoina joku on kuiskaillut mun korvaan jotain tän tyylistä:
"Tee se! Sä pystyt siihen! Mieti mitä se tekis sulle!!  Mieti kuinka se nauraa sulle ja mieti se ylevä ilme kun se on ollu oikeessa! Pyyhi se pois! Tee se!!"
Ja muita saman tyylisiä. Ja se on totta! Ihan varmasti on!

Se on totta.. Mutta miks kukaan muu ei kuule?

Jos teille tulee joku järkevä selitys mieleen näille tapahtumille, niin olisin enemmän kuin kiitollinen jos jakaisitte sen kanssani.

Otsikko

Korostan.
~Mä en halua kenenkään lukevan tätä (koko blogia), jos tuntee itsensä 'herkäksi' tai jos mielessä on mallin ottaminen!~

Ilta.. Rupesin miettimään kaikkia asioita taas vähän liikaa.. Ja no, aktiiviset tietävät mitä se taas mun kohalla tarkotti...

Mulle on kehittynyt hirvee tapa lukita itteni pesuhuoneeseen jos tulee paha olla.. En siis tee sitä ihan tietoisesti, mut oon huomannu et mä löydän itteni aika pahan olon jälkeen pesuhuoneen tai suihkun lattialta, joskus jopa muistamatta mitään.. Mut se tuntuu jonkinlaiselta pakokeinolta.. Kai.

Onko teillä jotain pahaa tapaa tai pakokeinoo?

I can't...

Tänään oli se osastokäynti.. Ja joo, se on parempi kun koulupsykologi, mutta sekään ei nää tätä todellisuutta! Se keskittyy mun kiusaamis tapauksiin eikä kuuntele mitää muuta! Yritin selittää sille että just tällähetkellä mua ei niinkää kiinnosta se mistä se johtuu vaan mitä sille voi tehdä! Argh!! Turhauttavaa..

Mua väsyttää tää kaikki, enkä enää jaksa olla hereillä...
Mulla on liian huono olla!!

Vielä pitäisi mennä kahdeksi tunniksi kouluun, mutta mun voimat ei enää riitä kuulemaan paskaa sieltäkin suunnalta.. Joten mulla ei oo mitään aikomusta mennä. . .