I CAN not..

Mä en pysty syömään.. Mä en pysty nukkumaan enkä nukahtamaan, mä en pysty lukemaan, kirjoittamaan enkä piirtämään. Hädintuskin pystyn tähänkään...

Mä haluan pystyä syömään.. Mä haluan pystyä nukkumaan ja nukahtamaan, mä haluan pystyä lukemaan, kirjoittamaan ja piitärtämään. Mä haluan pystyä tekemään tämän...

Viimeyönä en nukkunut puoltatuntia enempää, vaikka otin unilääkkeeni. Aamulla mä en voinut syödä enkä juoda muuta kun vettä (en koko päivänä ), vaikka kerrankin halusin. Mä en oo lukenut  yhtä ainuttakaan sanaa, vaikka oisin halunnut. Kaikki normaalitkin jutut tuntuu niin saavuttamattomilta.. Mä oon vaan maannut mun huoneessa, välillä sängyllä ja välillä lattialla. Muuhun en oo pystynyt, vaikka oisin halunnut...
On ollu vaan sellane tunne, et mikään ei onnistu vaikka kuinka haluisin edes yrittää. Ja välillä päässä on käynyt pakonomaisesti ajatuksia itsemurhasta. Vaikka en oo halunnut sitä, se niinku vaa on tullu, pakottautunu mun mieleen..

Ja nyt kun mietin huomista päivää ni tekis mieli vaan kuolla pois.. Mä en jaksais lähtee johonkin psykologiselle polille valittamaan mun ongelmista kun ei ne ees tee asialle mitään... Se vaan istuu ja välillä kyselee jotain jonka vastausta ei tajuu tai johon mä en osaa vastata... It's wrong.. Tällä hetkellä syömättömyys kuulostaa ihan kivalle.. Kun miettii, että jos en syö ni laihun ja lopulta kuihdun olemattomiin.. Mut seon liian hidasta...

En oikee enää tajuu ittekkää et miks vaivaudun yrittämään...