Mun mieles on tänään vaan pyörinyt niin paljon itsetuhoisia ajatuksia että en oo pahalta ololtani oikeen kirjottamaan. Mutta nyt päätin että kirjotan koska sekin auttaa.. Vähän..
I feel so bad!
Vasta 26.9. On lääkäri.. Ja en tiiä miten kestän sinne... Aattelin ens psykologi kertana oikeesti päästää kaiken ulos mikä huutaa sisällä ulospääsyä.
Ja taas tänään sirruin viiltelyyn... Ärsyttää se et en ees enää voi hallita itteeni.. Musta vaan tuntuu et jos luovuttas ni eivois epäonnistuu.. Mut sit mä tuotan pettymyksen kaikille tutuille/sukulaisille. Must tuntuu et mun harteille vaan kasataan kauheeta taakkaa, ja tuntuu et kaikki odottaa multa niin paljon, sellasta mihin en oikeesti pysty.. Niinkun tänäänkin mun äiti sanoi että odottaa et pääsen lukion international puolelle. (johon keskiarvo on yli 9.1) ja mä tiiän et en pysty. Jokainen tollanen kommentti tuntuu tyyliin toiselta 10kg painolta ladottuna mun selälle. Ja yhteensä siin on ainakin 200kg...
Luovutan...
Niin haluisin. Mut jos möhlin kokeissa, ni en haluu kuunnella sitä hirveetä huutoo kotona, et oisin varmasti voinu saada paremman numeron jos oisin yrittäny.
Mut mä yritin!! Oikeesti.
"Mä teen aina kaikkeni! Ymmärtäkää se.. Mä en pysty parempaan... Älkää huutako mulle..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti