En osaa enää päättää oikeen mistään mitään. Nytkin mulla ois mahollisuus mennä hoitoon, mut enää ees tiiä haluunko vai enkö. Päätöksiä on niin hankala tehdä! Oispa joku sellanen joka tekis päätökset mun puolesta.
Pitäskö mun suostuu lähtemään sairaalaan vai ei?!
En. Osaa. Päättää!
Tänäänkin koulussa, tuntuu et pikku asiat paisuu kymmenkertasiks. Tuntuu, et kaikil on jotai mua vastaan.. Tuntuu, et kukaan ei kuuntele.
Niinkun sanottu, mun elämä on kun pieni pimee ja kylmä huone josta ei pääse pois. Näin mä sen kuvailisin.
Tiiän et apu on hyväks. Mut nyt kun sitä on tarjolla, mä en osaa tarttua siihen. Enkä osaa sanoo pitäiskö mun ees.
Help!
Tiedän sen olevan v*tun vaikeeta päättää, kun apu pomppii nokan eessä, mutta jos sä todellaki haluut apuu ja mennä osastolle, sano niille pikku paholaisäänille, jotka kuiskuttavat mielessäsi, ettei sun kannata mennä sinne, et sä apuu sieltä saa, oot arvoton, ei kukaan sua haluu jne. ett sä meet, sä haluut mennä edes viikoks sinne, nähdäkses onko siitä osastoajasta mitää hyötyy ja näin..
VastaaPoista