Eilen uskottelin itselleni että olen löytänyt "huoneesta" pienen valon häivähdyksen. Mutta yksinäisyys ja paha olo tekevät hulluiksi, ja hulluna, voi uskoa melkein mitä vaan. On vaan pimeys ja minä. Ei muuta. Ja elämä on, mitä se on. Jos tätä nyt elämäksi voi kunnolla edes sanoa...
Ja sorruinpahan minäkin. Eli jos putkahtaa mieleen kysymyksiä niin kysäise multa. Vastaan kaikkiin kysymyksiin rehellisesti.
Mäki mietin just tällä hetkellä samaa.. Ja sulla on hyvä blogi :)
VastaaPoistaÄh, voimia sulle !
VastaaPoistaMaria ~ kiitokset :))
VastaaPoistaAnonyymi ~ nii vamaan aika monk joskus. Ja kiitos :)
Emochu_ ~ kiitän
Sullon valoo elämäs kun vaan jaksat uskoa, sä tiiät sen sun sydämmennä
VastaaPoista*ssä
VastaaPoista